Ko Chang, Koh Chang tai frendien kesken Chang

Boomshakalaa!

Matkani jatkui Bangkokista (Bkk) dosa + lautta kyydilla paratiisi saarelle, josta olin ottanut hyvin vahan selvaa. Tiesin lahinna, etta kysessa on paratiisi, jossa voin levata jetlagin seka kulttuurishokin itsestani ja paasta travelleri tunnelmaan itselle toivottavasti fiinissa ymparistossa… Well, tassa abouttirallaa mita Changilla oli antaa meikalaiselle!

Alotellaas. JesJesJoo. Noni. Jou!

Yhteensa matka Bkk:sta paratiisiin kesti n. 8 tuntia em. matkantaittamis muodolla. Ostin kyseisen lipun Bkk:sta “turist info” -putiikista, joka oli aarimmaisen suuri mistake (alkaa tehko niin tai olkaa varmoja todellisista hinnoista!). Lompsa keveni kummasti kun tajusin saarelle paastyani maksaneeni lahes puolet liikaa normaalista dosa+ferry lipusta… totaalinen aloittelijan mistake, mut tulipahan opittua kantapaan kautta, etta hintojen vertailu on paikallansa taallakin puolella tellusta!

Meno-paluu tiketti “open ticket” eli itse valitsettavissa oleva paluu pvm Bkk:hon pulitti 1500bht (n. 25e). Eipa tuohon budjetti kaatunut, mutta kyllahan se syljetti, kun snaijjas normi hinnan olevan 12 egen paikkeilla…

“Ko Chang tai Koh Chang (thaiksi เกาะช้าง eli “elefanttisaari”) on Thaimaan kolmanneksi suurin saari. Saari on 30 km pitkä ja 14 km leveä, pinta-alaltaan 211 km². Se sijaitsee Siaminlahdella Tratin provinssissa noin 8 kilometrin päässä rannikosta ja 400 km Bangkokista.

Ilmasto on trooppinen. Vuoden keskilämpötila on 27 astetta. Virallinen asukasluku on ainoastaan 4399 henkeä (2000). Muu väestö (ei kirjoilla) on 30 000 henkeä. Ko Chang on pinnanmuodostukseltaan vuoristoinen. Korkein huippu on Khao Salak Phet saaren eteläosassa (743m).

Saaren vielä suhteellisen koskematon luonto houkuttelee paikalle satojatuhansia turisteja vuosittain. Paras matkailuajankohta sijoittuu joulukuusta maaliskuulle, jolloin on vähiten sateita ja ilmasto on viileämpi. Varsinainen sesonki on marraskuusta toukokuuhun. Suuri matkailijoiden tulva on aikaansaanut kasvavia ongelmia ympäristölle, eikä infrastruktuuri ole pystynyt vastaamaan haasteisiin.”  – kiitti infost wikipedia!

Olin lukenut dosa matkalla hieman Lonely Planetin oppaasta “yleista” tietoa saaresta ja sen luonteesta. Paatin pelkastaan intuition ja oppaan perustella menevani suorinta tieta lautasta paastyani Lonely Beach nimiseen mestaan.

Mielestani kylan nimi kuulosti lungilta, siihen paalle oppaassa mainittu “hippie place” seka “saaren aidoin kyla” tekivat paatoksen lahes puolestani.

Saavuin Changin lautta satamaan, josta loytyi myos paikallinen post office. Ei satamassa hirveasti muuta ollutkaan ainkaan siihen aikaan alkuillasta. Taxi vei porukan tiputellen matkan varrella oleviin kyliin ja lopulta saavuin Lonely Beachille bout 6pm aikaan, jolloin aurinko oli juuri laskenut (~17.40). Oli pimeaa. Havahduin ensimmaisena alati lepposeen reggae musaan seka “kainalot markana” -arvioon, jonka mukaan ilma oli kutakuinkin +40c ja kosteusprosentti lahempana 150% ilman, etta ilmassa olisi ollut monsuuni sade saati muukaan sateen muoto. Todellisuudessa koko viikon ilma oli poikkeuksetta kuiva ja reilu +30 asteinen. Iltaisin elohopea saattoi laskea hieman alle kolmenkyban.

Nain kylan paatien varrella kyltin “Oasis Bungalows 250m”, paatin dallata mestaan ja kysella loytyisiko heilta majapaikkaa pariksi yoksi, jotta saan levattya pahimman ressini pois harteilta.

Noustuani kylasta vuoren juuren rinnetta pitkin ensin loivasti ja loppua kohden jyrkemmin  ylos kohti “Oasisia” 10kg painava reppu kantamuksena + em. ilmasto ymparillani olin ylos paastyani niin marka. Taysin lapi marka. Huh se oli grazy fiilis. Mestoille paastyani tajusin heti taman olevan vahan kalliimpi yopymis kohde. Bungalowit oli super fiineja ja aivan kuin joskus nahdystani unesta. Silta se tuntui. Unelta.

Paadyin respaan, jossa henkilokunta katto mua paasta varpaisiin ja naureskeli olevani mahollisesti suihkun tarpeessa? Pyysin suihkun lisaksi bungalowia, josko sellainen olisi vapaana. Sain haluamani! Upea bungalowi keskella viidakkoa – lansirinteessa kohti tulevia auringonlaskuja. Ahh that was… something so special!

Seuraavina paivina tutustuin Lonely Beachin kylaan, joka oli pieni paivassa nahty erittain chilli, lungi, lepposa hippi -kyla pahanen, mika oli kuitenkin aktiivinen ja varsinkin iltaisin hyvin eloisa.

Kaikkialla oli punaista keltaista vihreeta varia. Rastoja. Peace -merkkeja. Graffoja. Tageja. Hajuja. Musaa rapista reggaeseen. Tajusin olevani pleissis, joka on just meikalaisen mieleen!!

Saatoin ensimmaisina paivina vain istua iltasin kadulla tunteja fiilistellen musaa, locaaleita ihmisia tekevan duunejaan ja tsekkaillen ylipaansa meininkeja vasta maahan saapuneena ja taysin pihalla takalaisista tavoista/kulttuurista.

Kylasta n. 500m paassa pohjoiseen oli the Lonely Beach -ranta, jossa tuli vietettya monet hetket ottaen brunaa, pelaten footbagia ja uiden lahes kristallin kirkkaassa n. 30 asteisessa vedessa. Ranta oli n. 1km mittainen ja kohtalaisen rauhallinen. Kylan puoleinen paaty rannasta oli kovassa huudossa turrejen keskuudessa baarien seka muiden palveluiden vuoksi.

Efortin antaminen ja tallustaminen rannan pohjois paatyyn kannatti joka ikinen kerta. Sielta loytyi lahes paivittain yksinainen palmu, jonka alle pystyi asettumaan omaan maagisen rauhalliseen spottiinsa, viettaa chillia rantapaivaa levaten huolensa poijes ja vain chillaten. Ahh!

Muutama paiva meni asettuessa, mutta lopulta loysin sen – the fiiliksen. Stressi koulusta, duunista, kampasta, koti ikavasta ja kaikesta oli poissa. Otin ensimmaiset paivat hyvin rennosti vain Lonely Beachilla aikaa viettaen, chillaten, ikuistaen ymparistoani kennoille, dallaillen tieta Lonely Beachilta pari kilometria suuntaansa ja vain tajuten kuinka siistia taa travellaaminen sittenkin on kun vaan paasee siihen tunnelmaan.

Siirryin kohtalaisen kalliista Oasis bungalowista alas kylan keskelle Bamboo Cottage -nimiseen, kuuluisan Changilaisen 20-vuotta tatuoineen jaban, liikkeen taakse hyvin riisuttuun bungalowiin, jossa vietinkin loput Changilla olleista oistani.

Bamboo Cottage kustansi 250bht (n. 6e/yo). “Bamboossa” asusteli Lonely Beachille juurtunut suomalais kundi, johon tutustuin sattumalta ensin baarissa vasta myohemmin hiffaten budjaavamme samassa mestassa. Hauska yhteensattuma! Tutuin kundin kautta myos hanen kaveriinsa Californialaiseen travelleriin. Heilta sainkin aimo annoksen yleista tietoa Lonely Beachista sen meno mestoista, tavoista seka heidan kauttaan tutuistuin Banana Leaf nimisen baarin ja sen omistajaan Dundeehen.

Vietin 8.12 omia 24-vuotis synttareitani. Olin ostanut synttaripaivalleni lipun BB-diversin kautta snorklaamaan Changista vahan matkan paassa olevan saaren ymparilla oleville 3 eri riutalle. Reissu sisalsi kyydin satamaan, laivamatkan riutoille, paivallisen, valipalan, virvokkeet seka satamasta paluun Lonely Beachille = 1150bht (n. 30e). Riutat olivat kaikki hieman erillaisia ja tosi mageita kukin omalla tapaansa! Vesi oli todella kirkasta ja nakyvyys oli parhaimmillaan yli 20m. Miehisto laivalla oli tosi ammattitaitoinen, hauska ja erittain fiiliksissa mun synttareista!

Oon kayny kohtuu monilla riutoilla snorklaamassa eri puolilla maailmaa ja kyl se vaan on joka kerta niin spessuu paasta fiilistelee merenpinnan alasta maailmaa! Nain yhteensa varmaan tuhansia kaloja, satoja rapuja, koralleja, merisiileja paallimmaisena mielessa snadimmat (silti isot) Barracudat ja eeppiset saksiveikot eli taskuravut! Enivei itse itselleni ostama synttari presentti oli erittain onnistunut ja ikimuistoinen. Kiitos siita viela Bb-diversille!

Snorkalaus retken jalkeen paadyin viettamaan Banana Leaffiin synttareitani, jossa mm. travelleri tuttavuudet seka paikan omistaja tarjosi shotteja jos jonkin moisia ja tuli vietetty lopulta erittain hauska synttari paiva kaikin puolin! Seuraavana aamuna pienta kasien vapinaa oli havaittavissa ja taisi jaada brekukin syomatta. Muistoihin jaa silti onnistuneet 24 v synttarit toisella puolella maailmaa – kaukaa himasta!

Lopulta monen paivan jalkeen uskaltauduin vuokraamaan skootterin ja tutustumaan paremmin saaren muihin kyliin, rantoihin, aktiviteetteihin seka nahtavyyksiin.

125 kuutioisella Hondan lootterilla tulikin koluttua saari todella huolella lapi. Parissa paivassa kilometreja tuli varmasti useita satoja ja bensaa kului kukkaroa liiankin paljon keventava maara – johtuen kaasukahvan asennosta seka monesti viisarin nayttaessa yli hunttia suorilla tieosuuksilla! Ahh se oli nastaa!

Kuvittele ittes vuoristoiseen, junglemaiseen mestaan jossa kylien valilla on n. 5 km etaisyytta ja tiet ovat paikoitellen niin mutkaisia, etta ne menee 4 kertaa “siksakkia” eli 180 asteisia sisaan pain kallellaan olevia mutkia ylospain seka alaspain pysty huruttaa leikkaillen ulkoo-sisaa-ulos perjaatteellaa..!!! En vaan voi sanoin kuvailla kuinka unbefuckinglievable -fiilis oli paasta cruisiin saaren teita, kylien katuja saati sivuteita metsan siimekseen nahden aivan erillaista luontoa, johon olen aijjemmin tottunut. Changilla vihree ei ollu niiku suomessa vihree. Se oli tiiat salee… VIHHHHREEEEEEEEEEE! Joka vaan allistytti mut upeudellaan! Oli aarettoman siistia ajella pitkin pienia polkuja junglessa valilla ylittaen pienia puroja – valilla vaistellen puiden roikkuvia oksia, isompia kivia/juuria. Enska parraa ois ollu must tyyppaa, jos budjetti ois antanu periks.

Skootterin vuokraaminen makso paivalta n. 200bht (n. 2,5e). Bensaa myytiin kylissa litran viinapulloissa hinnan ollen 40bht (n. 1e) verran. Jalkeenpain harmittaa, etten viettanyt enempaa paivia kahenpyoran paalla. On se aina vaan niin jees tuntea vauhdin tunne!!!! Ahh!

Changia kiertaa ainoastaan yksi tie (lahes) koko saaren ympari, jonka vuoksi siihen on helppo tutustua ja eksymis mahdollisuus on erittain minimaalinen, pois lukien viidakko. Lansipuoli saaresta on turismin valtaamaa aluetta, jossa suurin osa turreista yopyy eri kylissa, joita on saaren lansipuolella viitisen kappaletta. Suurin kylista on lansimaalaisittain, White Sand Beach, jossa sijaitsee suurimmat resortit ja hulppeimmat hotellit. Lonely Beach oli yksi lansipuolen pienimmista kylista ja ehdottomasti, niinkuin LP:n opaskirjakin myonsi, aidoin!

Saaren itapuoli oli erittain hiljainen, kaunis ja rauhallinen. Varmasti eniten sen nakoinen mita saari on ennen turismia ollut. Kylia oli n. puolet vahemman kuin lansipuolella. Saaren itapuolella suurimmat kylat olivat kalastaja kylia, joissa en nahnyt edes yopymis mestoja olevan tarjolla. Pienin kyla oli muutaman talon hyvin alkeellinen kompleksi, jossa ei palveluita ollut lainkaan.

Changilla ollessani tutustuin sisamaahan em. skootterin avulla polkuja/metsareitteja ajellen seka kayden erittain vaikuttavalla saaren suurimmalla vesiputouksella!

Sniikkasin vesiputoukselle, omia reittejani, vesiputoukselta laskevaa lahes kuivaa joen uomaa pitkin hyppien kivelta toiselle. Matka oli arviolta n. 400m ja muutaman uoman mutkan jalkeen saavuin lopulta putoukselle. Kuin siistia se olikaan!

Saastin sniikkauksessa vaivaiset 200bht+parkkimaksun jattaen skoban pusikkoon 20bht, mutta ei siina se pointti vaan hyppiminen kivelta kivelle oli vaan niin siistia! Tuli mieleen Nukarin koski kotopuolessa kesalla veden ollessa matalalla! Aina yhta hauska aktiviteetti!

Vesiputous oli iso WAU! Se oli arviolta n. 80 metria korkea ja turisteja siella riitti melkein saman verran. Mahduin kuitenkin uimaan vesiputouksen juurelle muodostuneeseen kallioiden ymparoimaan altaaseen, joka virkisti kivasti kivihyppelyn jaljilta! Vesi oli just sopivan vilpeeta, etta siina viihtyi vartin verran tsiigaillen turrejen meininkia ja fiilistellen alyttoman siistia luonnon ihmetta!

Loppujen lopuksi vietin Changilla 11 yota, lahes 2 viikkoa, joista minulle jai erittain positiivisia viboja monelta eri kantilta katsottuna. Suosittelen ehdottomasti Changia tastalahin kaikille!

Siella on jokaiselle jotakin. Sinne sopivat niin turret, travellerit, chillaajat, bilettajat, auringonpalvojat kuin aktiviteetti hirmutkin. Meitsille saari oli paratiisi, josta en olis halunnut lahtea, jossa oisin voinut helposti viettaa toiset kaksi viikkoa eika olisi tehnyt edes tiukkaa!

Tosiaan tahan loppuun mainittava asia on, etta reissuni luenne muuttui (aina yhta rakkaan) Kelan ilmoittaessa meikalle, opintotukeni seka asumistukeni evaamisesta reissuni ajalta?!?!? Toisin sanoen matkabudjetistani havisi lahes puolet 850e, eli lahes saman verran kuin kamppani vuokra-osuus on kahdelta kuukaudelta…..

Hetken erittain vittuuntuneena Kelan alyttomaan ratkaisuun ja omaan tietamattomyyteeni asiasta paatin, etta tastahan selvitaan, mutta reissusta tulee viela enemman reppureissu kuin se oli isoimmissakaan suunnitelmissani ollut. Nyt reilu kaksiviikkoa reissanneena paiva budjettini on ollut alle Madventuresin ilmoittaman Thaimaan “halpa biksin” eli 20e/pv. Keskimaarin olen selvinnyt n. 16e/pv budjetilla, johon lukeutuu niin elaminen kuin yopyminenkin.

Raha, massi, fygy, patakka, tuohi = Aina sita tarvii mut silti nostan sille sentterit pystyy! Thinkatkaa! Se on vaan paperia ja numeroita! Niin makin teen.

+++ saari itsessaan ++ lonely beach +ilmasto +paikalliset ihmiset +travellerit +aktiviteetit +rento meininki +skobailu +viidakko +rannat +kohtalainen hyva hintataso +Banana Leaf ……

-turismi -?

Kahden viikon jalkeen paatin, etta nyt loppuu chillaaminen ja Changi saa jaada taakse!

Soitin perskeleen turist info mestaan, josta olin kalliin tiketin ostanut ja nousin ma 16.12 aamulla lauttaan ja siita dosaan kohti Bkk:ta. Taittaminen kesti jalleen 8 tuntia Chang – Bkk, perille saavuttuani vedin assan hihasta ja ostin Bkk juna asemalta Hua Lamboungilta tiketin kohti Chiang Maita. Assa siina mielessa, etta tiketti kustansi vaivaiset 271bht (n. 6,5e), jolla sain paikan kolmos luokan vaunusta, istumapaikalta, localeitten ja munkkien seasta lahes pehmustamattomalta penkilta…

Enka lainkaan vitsaile, taittamiseen Bkk:sta – “pohjoisen ruusuun” Chiang Maihin kesti 15 tuntia! Viisitoista. Ok. Pitka aika. Voitte kuvitella omat kankkunne samanlaiseen tilanteeseen! Matka oli kuitenkin ikimuistoisen tuskainen ja varmasti ajan kullatessa muistot pygeen muistella totakin stoge trippia hyvalla! Siina olikin matkustusta kerrakseen kun yhteensa tuli vietettya aikaa 24 tuntia lautassa, dosassa ja junassa!

Nyt Chiang Maista tata kirjottaessa fiilis erittain jeesjees! Uus mesta ja uudet kujeet! Tarkoitus tanaan tutustua vanhaan kaupunkiin ja sen lahi ymparistoon. Ja tutustua mestan aktiviteetti tarjontaan, joka on erittain parayttava! Kerron kuitenkin Chiang Maista lisaa myohemmin!

Pahoittelen, unohdin jalleen kameranpiuhan reppuuni, joten ens postauksessa fiilistely kuvia Changilta!

Tahan asti reissuni on ollut sanoinkuvaamattoman uskomaton ja kaikin puolin erittain antoisa! Kaikea en millaan saa ikuistettua filmille, mutta toivottavasti muistot jaavat elamaan korvieni valiin ikuisesti!

Jou! 😉

-V

 

 

 

Photoja Bangkokista

Tassa muutama kuva reissun paalta! Seuraavassa postauksessa kerron millasta on ollut asua tatuointi liikkeen takana viimeisen viikon, miten rantapummina elama on sujunut seka kuinka seikkailla Koh Changilla minimi budjetilla 😉

Bangkok ilmasta kasin

Bangkok, Koh Chang 104

Khao San Road, ravintolan sisapiha

Bangkok, Koh Chang 106

Khao San Road

Bangkok, Koh Chang 108

Kattoa paan paalle

Bangkok, Koh Chang 113

Jotain niin super hyvaa mita en kylla unohda!

Bangkok, Koh Chang 114

Kaveri ottaa lunkisti lunkisti vaan!

Bangkok, Koh Chang 122

Tokana yona budjasin tallases pleissis!

 

Bangkok, Koh Chang 143

Mbk -kauppakeskuksen rootseilt

Bangkok, Koh Chang 203

Chinatown

Bangkok, Koh Chang 148

National Stadium

Bangkok, Koh Chang 151

Liikennetta riittaa joka suuntaan kadulla

 

Huomenna tiedossa “taittamis paiva” = reissupaiva! Siirryn takaisin Bangkokiin. Lautalla Tratiin ja sielta bussilla paakaupunkiin, josta matka jatkuu taas kohti uusia kulmia! Siis eteenpain..! 🙂

-V

Jetlag, kulttuurishokki seka raapaisu Bangkokin pintaa

Terveisia Paratiisista!

Tassa on tullut reilu viikon verran reissattua ja on aika paivitella tanne meininkeja – kaukaa himasta.

“…muistan koneen tekevan kaannoksen vasempaan kunnes naen vilkkuvien ja palavien suuntavalojen nayttaen tieta kiitoradan molemmin puolin. Kone pysahtyy – kunnes tulee se siistein vaihe. Kapu painaa lamat tiskii, full thorttle -mode kiidattaa koneen kovaan vauhtiin kiitoralla, persus laskee maahan nokan noustessa ja fwiiiiiiiiiiuuuuuuuuuuuuu sita ollaankin jo lentamassa ilmojen halki kohti maaranpaata eli taalla kertaa siis Bangkokia.”

Saavuin Bangkokin kentalle turvallisesti aamulla n. klo 07.00 aikaan.

Juuri taitettu 10h lento sujui oikein mukavasti Finnairin palveluita kayttaen seka vieressa istuneen ihanan pohjois-Tukholmalaisen mummon kanssa matkailusta bamlaten.

Suuntasin kentalle paastyani massan mukana kohti rajanylitysta, jonka jalkeen siirryin Suvarnabin lentokentan alimpaan kerrokseen. Alimmasta kerroksesta siirryin Airport Sky Trainilla, junalla lentokentalta – Bangkokiin, junan paatepysakille. Junan paatepysakilta ostin tuktuk -kyydin (Tuktuk on paikallinen kolmipyorainen mopo/taxi), jonka kyydissa paasin ensimmaiselle etapilleni = Khao San Roadille. Reppureissaajien, surullisen kuuluisalle kadulle/alueelle, joka on the mesta nahda tai nain olin ainakin lukenut…

Khao San Rd:lle paastyani oli univelkani mitattavissa 2 cm roikuvista lihavan turvoksissa olevista – mustista silmapusseistani. En muista koska olisin ollut niin vasynyt… 50h/4h… valveilla/unessa… Halusin vain loytaa mahdollisimman nopeasti edullisen guest housen, jossa voin yopya muutaman yon, jonka jalkeen voin hyvin levanneena jatkaa taas matkaa.

Paikalliset tajusivat pallistelevasta katseesta ja valkoisesta kuontalostani, minun olevan joko 1. pahemman kerran eksyksissa tai 2. vasta maahan saapunut turren apara. Koita sita nyt, erittain vasyneena, uupuneena, kiinnostuskiikarit taysin hukassa olevana ja vain sanky/peti/patja/riippukeinu -silmissa paasta loma fiilikseen, kun sussa on 12 takalaista, dollarit silmissa kiiluen, kiinni nykimassa vuorotellen hihasta myyden tuotteitaan, palveluita, muita settejaan aina vain jankkaen: “only cheap price for you” “hey mr. whiteman” “have you seen me before” “where are you from?” samat icebrakerit/keskustelun avaus yritykset korvissa soiden jatkoin vain eteenpain paa viileana ja toiveikkaana, josko sen punkan jostaki loytasin…

Thinkkasin et mun hedu poksahtaa jos en loytais sita huonetta ja vauhdilla. Etsin etsin ja etsin. Kunnes lopulta ma loysin kohtalaisen majoituksen, kohtalaisen halpaan hintaan! Se fiilis, kun paasin suihkuun, vaihtamaan puhtaat vaatteet niskaan ja kompimaan guest housen lakanoihin oli aivan mieleton! Taisin sanoa: “ma tein sen” ennen kun vaivuin syvaan uneen, josta muistan heranneeni vasta seuraavana aamuna raukeampana kuin moneen hetkeen aijjemmin.

Seuraava paiva – meni Khao San roadin menoa ihmitellen. Khao San Road on periaatteessa katu, jolta saat kaiken mita tarvitset. Siel on ihan kaikkea. Matkalaukuista – puvun teettamiseen. Skootterista – t-paitoihin. Tissibaarista – Drug storeen. Miehista – Naisiin. Ja kaikkea silta valilta. Ja paljon. Ja halvalla. Ja niin. No. Sita vaan riitti. Se on vaan sita perus mattooo mita voit vaan kuvitella pahimman luokan turre helvetissa olevan!

Paikallisten/myyjien lisaksi kadulla riitti turisteja enemman kuin Pasilan steissilla on kansalaisuuksia eli paljon niitakin. Tuntui todella, et oisin ollu erittain varikkaassa muurahais keossa, mika oli hieno juttu mut sen kaantopuoli oli ihan jotain toista.. Paivalla jengia riittaa katukuvassa syoden, juoden ja seurustellen, kun taas illalla meno vastas silta – milta kuvitella saattaa. Dokaamista aamun pikku tunneille saakka. “One more bucket, please” -menttaliteetilla orveltean!

Khao San Road meikalaisen vinkkelista:

+++ katukeittio, + hintataso, + tuktuk, + kirjavat kulttuurit, + aamut

– kektisyys, – ihmiset, – sekasorto, – dokaus, – illat/yot kova mekkala

Reissun kolmantena paivana suuntasin jalleen kohti yhta Bangkokin suurinta turisti kohdetta eli Mbk -kauppakeskusta. Forumin+Kampin+osan Jumboa kokoinen “shit the fuck up! is this shit fuck?” -keskus maan paalla. Itseasias, siita on tunneli verkostoinnin kautta kulkuyhteys seuraavaan vastaavan kokoiseen kauppakeskus perkeleeseen. Mut joo. Yks riitti noin alkuun meikalaiselle. Tutkin siitakin vaan murto-osan, johon meni aikaa n. 5 h juoma breikkeineen. Melkonen kokemus! Siita selvinneena ja tarpeelliset valineet ostettuani tutkin jalan Mbk -centerin lahistoa, josta loysin mm. National Stadiumin, Siam -kaupungin osan, vaikuttavat liikenne vaylat seka urheilukentan, joita kuvailin ajan kulukseni.

Nainpahan National Stadiumin edessa paikallisten pelaavan taidokkain ottein “footsalin” tapaista pallopelia, betoni pinnalla pieniin maaileihin. Sita oli mielekasta seurata sivusta ja treenata samalla gopro:n kayttoa!

Kavin myos illalla hieman eksyneena Bangkokin keskustassa Chinatownissa palloilemassa, joka oli siisti paikka! Soin siella katukeittiosta ehka reissun, mystisen bravuureimmista, annoksista! Merenelavia voimakkaan curryn, chilin ja sitruunamelissan makuisessa kastikkeessa kera kupposen riisia. Aij etta se oli hyvaa!

Thaimaan Kuninkaan, Bhumibol Adulyadej, 87, vuotis syntymapaivia vietettiin suurin menoin taalla Thaimaassa viime viikonloppuna. Bangkokiin kaukaisemmista laaneista tai provinseista  matkustavat tyossa kayvat ihmiset viettivat pitkan viikonlopun laheistensa seurassa poissa Bangkokista vahan kun suomalaiset juhlisivat Juhannusta -meiningilla. Kunkun synttareiden vuoksi junat pohjoiseen olivat full bookattuja ja matkani toinen etappi, pohjoisen helmi, Chiang Mai sai jaadakseen. Olin Khao San Roadille paastyani tutkinut thaimaan koilis-osaan jaavaa Koh Changin saarta sen rauhallisuuden, aitouden ja saaren kiehtovat yyterointi mahdollisuudet piirtyneena mieleeni – paatin ja ostin sitten juna+laiva lipun Bangkokista – Tratin kautta – Koh Changille.

Taalla sita on nyt tultu oltua Koh Channgilla, tarkemmin saaren lounais-osassa, Lonely beatchilla n. viikko levaten viimeisetkin jetlagin ja skole+duuni ressin aiheuttamat vasymykset pois harteilta upeissa maisemissa niin rannalla kuin hippi kylassa ja sen maastossa. Koh Changista lisaa myohemmin!

Loppuun viela kuin kymmenen uutisten kevenennyksena tutuksi tulleet vittuilut meikalaisen tapaan: “Tanaan oli varjossa +34c ja meri vesi lahes yhta lamminta. Ei voi valita kummassa olis viileampi olla. Harmi. En tiia kumpi on tassa parempaa: se, etta joku tekee ruoan mun puolesta vai se kun joku siivoaa ja pyykkaa mun puolesta! On taa LOMA ja ELAMA vaa nii makeeta!” 😉

Bujaka! Yo!

 

Panikointia ja pakkaamista

Tsädäm!

Ensimmäinen blogi postaus ikinä. Tästä se sitten starttaa!

Palataas ensin kuitenkin hieman ajassa taaksepäin.

Elikkäs hieman alle vuosi takaperin irtisanoin silloisen vuokra-asuntoni vuokrasopimuksen ja päätin sijoittaa omasta mielestäni mitä fiksuiten takuuvuokra massini. Tuloksena meno-paluu lippu hki-vanda – bkk – hki-vanda. Se oli kuin ensimmäinen podium paikkani 12 -vuotiaana motocrossissa – Nevö foget! Tuolloin tammikuun koleahkona iltana olin enemmän kuin innoissani enkä silloin tosiaan tiennyt mihin olin ryhtymässä.

Nyt lähes vuosi lentolippujen hankinnasta olen lähdössä n. 12 tunnin päästä kohti tuntematonta. Never ever ikinä koskaan milloinkaan en ole ollut yksin 1,5 kuukautta, 6 viikkoa siis 45 päivää poissa Suomesta saati maapallon toisella puolen, Kaakkois-Aasiassa, joka on minulle täysin vierasta aluetta.

Saattaa siellä tietty muutama muukin turisti (turre) vilahtaa katukuvassa ja ilokseni tiedän muutaman frendin olevan samoilla suunnilla matkaamassa, joten en nyt täysin yksin sielläpäin maailmaa tule palloilemaan.

Viimeiset päivät ovat olleet erittäin kiireisiä. Perhe, tyttöystävä, ystävät ja kaverit saivat omanosuutensa viimeisistä päivistäni Suomen maankamaralla, sitten seuraavan kerran tammikuun puolenvälin. Syyttämättä yhtään muita kuin itseäni: eiköhän se paska paniikki iskeytynyt sunnuntai aamuna oikein todenteolla. Alle 24 tuntia ennen lähtöä, hieman orastavassa krapulan poikasessa ei auttanut muu kuin alkaa ihmettelemään aikaansaamattomuuttani…

– osa kuteistani oli pesemättä, kamojen pakkaaminen täysin lähtökuopissa, reissu musiikit siirtämättä puhelimelle, kameroiden muistikortit tyhjentämättä, akut lataamatta jne…

…siis, unelmareissuni ensimmäinen farssi viritteli huoneessani tunti per lämpöaste vauhdilla kohoavaa tunnelmaa.

Ei auttanut muu kuin tehdä aamun pikkutunneille asti hommia ja tässä sitä nyt sitten ollaan! Kirjoittamassa blogia viideltä aamuyöstä juoden rauhoittavaa Chai teetä ja fiilistellen rentouttavaa reaggae biitin tahtia hymyssä suin! :)

Like I said already once – I’m a little bit tensed up but still happy and so stoked of this amazing adventure and challenge! This trip is one of my biggest dreams and now it’s closer than ever!

Flygari AY089 singahtaa kiitoradalta kohti Thaimaan Bangkokin kansainvälistä lentokenttää kello 16.40. God damn, it is so close now!

LOMA, IRTIOTTO, VAPAUS, PARATIISI – täältä tullaan! 😉

equipment - gear - outfit

                  equipment – gear – outfit